Trött på mig

Tekstitaito klaarattu, en osaa yhtään sanoa miten meni. No, sen näkee sitten kun pisteet tulee.

Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin laitoin tohon oikeaan reunaan nyt ton mun tilanteeni paino-pituus -rintamalla. Jotenkin alkoi heti ärsyttää. Mitä hittoa mä ajattelin kun annoin itseni lupsahtaa, löllähtää, lihoa. Mä olen aina kammoksunut lihomista ja ajatusta siitä, että paisun ihan holtittomati joka suuntaan ja olen sellainen säälittävä suomalainen, meikitön, tuulipuvussa ja crocseissa vaeltava pulla. Eniten tässä maailmassa inhoan niitä ihmisiä jotka täyttää noi kriteerit. En siis halua loukata ketään, mutta oikeesti. Mun painajainen olis, että joku päivä havahdun huomaamaan että ite oon sellanen.
On varmaan todella pinnallista ajattelua. Mutta kukapa ei tahtois olla koko elämäänsä hyvännäköinen, laiha, kaunis, vahva, jotain jota voi kadehtia.

Kun katoin noita lukuja... Miten paljon olen edennyt väärään suuntaan. Teki mieli vaan sanoa jotkut taikasanat ja olisin takaisin siellä missä olinkin. Sinne mun on päästävä takaisin. Sinne mä olen menossa. Sinne mä menen.

Salilla en käynyt tänään, koska jotenkin kivasti olen onnistunut laittamaan sen avaimen niin hyvään paikkaan etten sitä löydä. Huomenna etin sitten kaikista mahdollisista paikoista ja meen sinne. Ja vaikka se avain ei löytyiskään ni meen joka tapauksessa, en aio nyt löysäillä ja keksiä tekosyitä.

     

Aamupala: sämpylä, kiiwi, kaakao.

Välipala: sämpylä.

Illallinen: bataattimuusi, lohimedaljonki.

Herkuttelua. Ei paljoa, mutta syyllinen olo kuitenkin on. Huomenna tuun olemaan salitreenin jälkeen niin väsynyt. Ei herkuttelua ilman rangaistusta.

Kannattaiskohan alottaa herkkulakko ja joku dieetti..?

Nyt olen hiukan pettynyt itteeni, mutta korvaan kaiken huomenna. Tämä oli lupaus.