Putoaa

"Ootko sä laihtunut?"
"Voi kun sä oot pieni!"
"Pitäiskö alkaa syöttää sua et saisit vähän lihaa luiden päälle?"

Jos noi ihmiset vaan arvais miten paljon ne tsemppaa mua aina vaan jatkamaan, miten noi kauhistelut ja ihastelut ja hymyissä suin tehdyt vihjailut on mulle pelkkiä kehuja...

Toisaalta on yksi, joka aina musertaa mut ja pudottaa takas maanpinnalle. K, mun oma poikaystäväni.
"Et sä noihin mahdu."
"Vähän on makkaraa tässä."
"Et sä pysty siihen."
"Läski."    (Oi kyllä.)

Oikeestaan ansaitsen ja haluankin just tota, oon kiitollinen. Koska kaiken sen inhon ja pettymyksen mukana tulee aina vaan lujempi tahto osottaa sen sanomiset vääräks.

Ihan sama mitä mulle sanoo. Oli ne sitten kehuja tai haukkuja niin kaikki saa mut jatkamaan tätä.
Paino putoaa. Mä putoan. Vajoan niin syvälle tähän, ettei mua varmaan koskaan saada takaisin.
Siellä on turvallista, mun on hyvä olla. Tiedän joskus vihdoin saavani kaikkien hyväksynnän.

Ja ehkä jopa itse hyväksyn itseni kun vihdoin oon täydellinen.

Oon todennu parhaaksi tällasen viikkorytmin: 4 x kuntosali ja 10 x aerobinen.

Se vaan toimii mulle, sen vielä jaksaa tehdä ja paino tippuu ja aineenvaihdunta hyrrää.

Oon varmasti lopullisessa tavoitteessani hyvinkin pian.

Parhaat tabletit?

Haluan lisää. Koko ajan lisää. Koska mä en usko muita, uskon vain itseäni.
Mä lihon jatkuvasti. Miten voisin jonkun silmissä pienentyä?
Se on vaan niiden juoni, ne sanoo että ootpas sä pieni, ootko sä pienenynyt, ethän sä nyt vaan...
En mä niitä usko. Uskon peiliä, uskon itseäni. Lihava.

Niin lihava läski. Ällöttävä. Ruma.

Siksi kysynkin, pyydän teidän apua - mitkä tabletit auttaa parhaiten eteenpäin tässä projektissa?
Kokemuksia, mielipiteitä. Please. Parhaita rasvanpolttajia tai laksoja tai ihan mitä vaan.
Haluan kaiken paskan itsestäni ulos, mä en kestä tätä.

Tahtoisin syödä vaan tabletteja niin kauan että oon täydellinen.

Pelko

Päällimmäisenä mun mielessä on pelko. Se hallitsee mua. Mä pelkään.
Pelkään ihan hulluna.
Miksei se kerro mulle missä se on ja mitä se tekee?
Miksei se kerro mulle kenen kanssa se on ja koska se tulee kotiin?
Teen kaiken oikein ja miellytän, kuitenkin kaikki on väärin tehty eikä mikään riitä.
En tahdo olla yksin. En osaa olla yksin. En tiedä mitä nyt tapahtuu.

Mä vaan pelkään. Se vaan kiukuttelee. Nyyhkytän äänettömästi tyynyyn eikä se kuule.
Kuitenkin rakastan sitä yli kaiken. Rakastan, pelkään. Rakastaako se?

Ihan sama

Kukaan ei edes välitä.
Ei ketään kiinnosta.
Mä kuihdun.

Ei enää tervettä

Ei mulla vaan onnistu terveellinen syöminen ja kaikkien etikettien kyttääminen. Oon siihen liian laiska. Enkä oikeestaan halua syödä.
Niimpä päätin, että syön määrällisesti niin vähän kun mahdollista. Mulla on jotenkin turvallisempi olo kun voin kieltäytyä kaikesta ja olla tyhjä ja kevyt. Niin että pienenen vaan, kuihdun.

Koska tiedän että se toimii. Koska tein niin ennenkin ja mun oli hyvä olla.

Olin iloinen, pieni, puhdas ja kieltäytyjä. Miks mun pitäis olla jotain muuta ku mitä haluan olla, mitä tiedän olevani. Syön vaan sen verran nitä on välttämätöntä että selviän seuraavaan päivään.
Tästä tulee loppu.
En mä tarvitse ruokaa.

Fiilistelyy

Paino on pudonnut taas! Tarttisin todellakin sen mun oman vaa'an (miten niin saamaton) koska se tsemppaa mua niin paljon! Sää on ollut ihana, aurinkoista ja lämmintä ja oon ollut hyvällä päällä muutenkin - ei siis voisi oikeestaan paremmin mennä.

Tosin vielä ennen rantakauden alkamista pitäis saada vähän kiinteyttä ja vielä muutama kilo pois. Treeniä treeniä, tsemppiä ja pysytään lujana!