Ystävyys ei koskaan...

Eilen tajusin, että mulla on enää kaksi ystävää. K ja L. Eihän siinä mitään, nehän on mun parhaat ystävät ja tiedän että voin luottaa niihin täysillä ja aina.
Mutta mulla on aina ollut paljon ystäviä. Läheisiä ystäviä noin 5, kavereita todella paljon ja nähtiin usein, pidettiin hauskaa. Nyt tuntuu että en vaan jaksa. En oo pitänyt niihin lähes minkäänlaista yhteyttä yli puoleen vuoteen. Miksi? Koska ei ne halua olla mun kanssa. Mun tietoon on tullut se, kuinka ne puhuu musta ja mun ja K:n suhteesta mun selän takana. Ei niitä kiinnosta. Ei nekään pidä muhun yhteyttä. Koulussakin oon huomannu miten mua taas katsotaan alaspäin, huomautellaan siitä miten mua ei enää näy missään, kato oho mitä sä teet koulussa.

Mutta ei muakaan kiinnosta. Nyt vasta oon huomannu, miten hataralla pohjalla mun ystävyys on ollut. Heti kun alan seurustelemaan sellasen tyypin kanssa jota kohtaan niillä on jotain ennakkoluuloja ni ne hylkää mut. Ettei niiden tarvis tutustua siihen tai tottua ajatukseen että mä rakastan sitä? Koska oon tehnyt elämäni suurimman virheen, koska tää tyyppi ei oo mun arvonen, ei se ansaitse mua? Niin ne on sanonut. Ja helppohan niiden on tollasta paskaa suoltaa ku ei ne ees tunne K:ta.

Mä olen niin vihainen. Luulin että ystävät hyväksyy toistensa valinnat ja päätökset. Mua ei näköjään hyväksytä. Mutta huolestuttavinta tässä on kai se, että mulle on ihan sama. Jos ne ei tarvitse mua niin en mäkään tarvitse niitä. Jos ne ei hyväksy mua niin ei munkaan tarvitse hyväksyä niitä.

Kun istutaan tyttöporukalla saman pöydän ympärillä ja koitetaan pitää yhdessä hauskaa, hehkutetaan miten ihanaa on olla välillä ihan vaan tyttöjen kanssa, girls' night out ja tanssitaan villimmin kun koskaan, kaikki on hyvin. Mut se on pelkkää esitystä. Oikeesti me kaikki tiedetään että tää on vaan pinttynyt tapa. Pakko. Pakko viettää aikaa yhdessä että saadaan kulissit pidettyä pystyssä. Ja salaa me mittaillaan toisiamme, sanomisia, pukeutumista, kaikkea. Arvostellaan jatkuvasti. Ei se ole ystävyyttä ja me tiedetään se. Mä en aio jatkaa sitä enää, mä haluan todellisia tunteita ja oikeita ystäviä. En mä tarvitse niitä.

Mutta nepä ei tiedä mitä mä aion tehdä. Mä aion olla niin täydellinen että niitä kaduttaa.