Kevät

Pyydän anteeksi pitkää postaustaukoa. Olen niin tohkeissani keväästä ja pitenevistä päivistä ja auringonvalosta! Ja kuntoilu on pitkälti vienyt mun aikaa, oon päättänyt todella skarpata. Niin ja kirjotukset on nyt vihdoin ohi! Huh.

Sain myös kesätyöt varmistettua eli pitkästä aikaa tuntuu menevän tosi hyvin!

Jostain syystä K on vähentänyt syömistä, johtuukohan siitä että meidän rahat on nyt vähän tiukilla kun työt ei ole vielä alkanu vai mistä, mutta mä oon ilonen. En tietenkään siitä että se ei syö, vaan siitä että nyt munkaan ei tarvitse.
Mä oon päättänyt todella laihtua. Mä haluan laihtua, mun tarvitsee laihtua, mun pitää laihtua, mä laihdun. Mun on pakko.
Ja vähän säikähdin ku K löysi jostain mun laatikosta mun 8. luokan kuvan ja alko heilutella sitä siinä mun naaman edessä nauraen. Niinkun kaikille vanhoille koulukuville, varsinkin yläasteen aikasille, nauretaan. Ensin muakin nauratti kun en ees muistanu sen kuvan olemassaoloa, mutta sitten aloin kattoa tarkemmin: mun solisluut! Jotenkin mulle tuli sellanen järkyttynyt ja haikee olo, mutta kuitenkin mulle tuli välittömästi sellanen olo että haluun sen takas. Mä tykkään pienestä ja laihasta ja mä haluan itse olla just sitä.
Ja koska mä oon siellä jo kerran ollut niin mä tiedän että mun on mahdollista päästä takas sinne.

Mun täytyy vaan saada pidettyä tää tarmo yllä, tsemppi ja inspiraatio ja motivaatio ja vinkit ja kaikki on tervetullutta! Samoin toivotan onnistumisia ja tsemppiä kovasti teille kaikille muillekin!