Hymy ja huojennus

Mun saliavain löyty! Huh, pääsen taas ahertamaan salille, jesjesjeee! Miten voin olla näin ilonen jostain noin pienestä asiasta. Ihan ku joku isokin taakka ois otettu mun harteilta pois, mua on jotenki vaan ahdistanu se tieto että se avain on hukassa ja en pääse sinne salille vaan oon väkertäny jotain lenkkeilyä ja kotiliikuntaa. Nekin tietty kunniaan mut ainakin mun tulee enemmän tehtyä salilla kun ne punaset numerot vaatii mua kasvattamaan niitä ja pienentämään itteäni ja ne piippaa merkiksi jos menee hyvin, syke on taivaissa tai sitten kun saan lopettaa. Ne laitteet itsessään potkii mua eteenpäin.
En tiedä mikä mulle nyt tuli, jotenkin vaan sellanen hirveen ilonen fiilis et kaikki kääntyy parempaan, mä laihdun laihdun laihdun ja oon saanut kontrolloitua itteeni ja pääsen taas salille.

Oon syönyt tänään vaan kaks ruisleipää ja kohta hiukan spagettia. Tää tulee onnistumaan, epäonnistuminen ei oo vaihtoehto koska mä en anna sen olla. Kesällä juoksen rannalta mereen häpeilemättä ja saan nauraa ja hymyillä niin paljon kun haluan.

Tsemppiä teillekin kaikille ihanille lukijoilleni! Aurinko paistaa ja kevät on varman hitaasti tulossa. Tiet sulaa ja lenkkarit kuluu puhki. Eikö?