Peilikuva

Tyhjää

Miten voikaan tulla niin hyvälle tuulelle siitä että oon käynyt edellispäivänä ja tänään kunnon lenkeillä.

K ehdotti edellispäivänä että voisin mennä lenkille koska mulla oli tylsää. Ja munhan oli pakko mennä, ihan syystä se varmasti mua patisti lenkille vaikka ei suostunut sitä myöntämään. Kotioven häämöttäessä mua alkoi ahdistaa ja oksettaa koko olemukseni. Oksetti, joten oksensin. Ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen.

Tsemppi päällä ja motivaatio korkeella! Ja vaikka aina odotan kesää kuin kuuta nousevaa jo melkein joulusta asti niin nyt tuntuu vaan siltä että se tulee liian nopeasti.

Ja vaikka mua pelottaa niin mun on pakko. 

Vale

Eilen näin ekaa kertaa pitkiin aikoihin itseni sopivan kokoisena.
Säikähdin, en uskonut itseäni, katsoin uudestaan ja uskottelin itselleni: liian suuri, liian läski, ruma, lihava, ihrakasa. Sitten mieleni rauhoittui, olimme taas samaa mieltä ja se jäi hokemaan päähäni läski, lihava, ihra.

Kevät

Pyydän anteeksi pitkää postaustaukoa. Olen niin tohkeissani keväästä ja pitenevistä päivistä ja auringonvalosta! Ja kuntoilu on pitkälti vienyt mun aikaa, oon päättänyt todella skarpata. Niin ja kirjotukset on nyt vihdoin ohi! Huh.

Sain myös kesätyöt varmistettua eli pitkästä aikaa tuntuu menevän tosi hyvin!

Jostain syystä K on vähentänyt syömistä, johtuukohan siitä että meidän rahat on nyt vähän tiukilla kun työt ei ole vielä alkanu vai mistä, mutta mä oon ilonen. En tietenkään siitä että se ei syö, vaan siitä että nyt munkaan ei tarvitse.
Mä oon päättänyt todella laihtua. Mä haluan laihtua, mun tarvitsee laihtua, mun pitää laihtua, mä laihdun. Mun on pakko.
Ja vähän säikähdin ku K löysi jostain mun laatikosta mun 8. luokan kuvan ja alko heilutella sitä siinä mun naaman edessä nauraen. Niinkun kaikille vanhoille koulukuville, varsinkin yläasteen aikasille, nauretaan. Ensin muakin nauratti kun en ees muistanu sen kuvan olemassaoloa, mutta sitten aloin kattoa tarkemmin: mun solisluut! Jotenkin mulle tuli sellanen järkyttynyt ja haikee olo, mutta kuitenkin mulle tuli välittömästi sellanen olo että haluun sen takas. Mä tykkään pienestä ja laihasta ja mä haluan itse olla just sitä.
Ja koska mä oon siellä jo kerran ollut niin mä tiedän että mun on mahdollista päästä takas sinne.

Mun täytyy vaan saada pidettyä tää tarmo yllä, tsemppi ja inspiraatio ja motivaatio ja vinkit ja kaikki on tervetullutta! Samoin toivotan onnistumisia ja tsemppiä kovasti teille kaikille muillekin!

Hymy ja huojennus

Mun saliavain löyty! Huh, pääsen taas ahertamaan salille, jesjesjeee! Miten voin olla näin ilonen jostain noin pienestä asiasta. Ihan ku joku isokin taakka ois otettu mun harteilta pois, mua on jotenki vaan ahdistanu se tieto että se avain on hukassa ja en pääse sinne salille vaan oon väkertäny jotain lenkkeilyä ja kotiliikuntaa. Nekin tietty kunniaan mut ainakin mun tulee enemmän tehtyä salilla kun ne punaset numerot vaatii mua kasvattamaan niitä ja pienentämään itteäni ja ne piippaa merkiksi jos menee hyvin, syke on taivaissa tai sitten kun saan lopettaa. Ne laitteet itsessään potkii mua eteenpäin.
En tiedä mikä mulle nyt tuli, jotenkin vaan sellanen hirveen ilonen fiilis et kaikki kääntyy parempaan, mä laihdun laihdun laihdun ja oon saanut kontrolloitua itteeni ja pääsen taas salille.

Oon syönyt tänään vaan kaks ruisleipää ja kohta hiukan spagettia. Tää tulee onnistumaan, epäonnistuminen ei oo vaihtoehto koska mä en anna sen olla. Kesällä juoksen rannalta mereen häpeilemättä ja saan nauraa ja hymyillä niin paljon kun haluan.

Tsemppiä teillekin kaikille ihanille lukijoilleni! Aurinko paistaa ja kevät on varman hitaasti tulossa. Tiet sulaa ja lenkkarit kuluu puhki. Eikö?

Seitsemän päivää

Jos teitä kiinnostaa että mitä noi liikkeet on suomeksi tai miten ne tehdään ni laittakaa vaan liikkeen nimi vaikka googleen, pitäs aika varmaan sieltä löytyä!